Pelaamisen lopettaminen voi tuntua samaan aikaan helpotukselta ja pelottavalta. Kun pelaaminen on vienyt aikaa, rahaa, unta tai läheisiä ihmissuhteita, päätös muutoksesta on merkittävä askel. Kysymys siitä, miten lopettaa pelaaminen niin että se tuntuu turvalliselta, ei tarkoita vain pelien poistamista puhelimesta tai pelitilin sulkemista. Turvalliselta tuntuva muutos rakentuu tuesta ja suunnitelmasta erityisesti silloin, kun pelaaminen on ollut tapa säädellä vaikeita tunteita tai selviytyä arjesta.
Pelaamisella voidaan tarkoittaa rahapelaamista tai digitaalista pelaamista. Niihin liittyvät riskit ovat osin erilaisia, mutta molemmissa pelaaminen voi alkaa hallita elämää. Rahapelaamisessa tilanteeseen liittyy usein taloudellista painetta, salailua ja velkoja. Digitaalinen pelaaminen voi puolestaan kaventaa arkea, heikentää unta ja opiskelua tai työtä sekä lisätä eristäytymistä. Apua kannattaa hakea jo silloin, kun oma olo kertoo, ettei pelaamista enää pysty säätelemään haluamallaan tavalla.
Lopettaminen alkaa tilanteen rauhoittamisesta
Ensimmäinen tavoite ei ole ratkaista koko elämäntilannetta yhdellä kertaa. Tavoite on tehdä seuraavista tunneista ja päivistä helpompia. Pelaamisen lopettaminen voi nostaa pintaan levottomuutta, ärtyneisyyttä, tyhjyyttä, häpeää tai voimakasta tarvetta palata pelaamaan. Nämä tunteet eivät tarkoita, että muutos olisi epäonnistunut. Ne kertovat usein siitä, että pelaaminen on täyttänyt elämässä tärkeää tehtävää, vaikka sen seuraukset ovat olleet haitallisia.
Jos pelaamiseen liittyy akuutti velkahuoli, itsetuhoisia ajatuksia, väkivallan pelkoa tai tunne siitä, ettei pysty pitämään itseään turvassa, tilannetta ei tarvitse jäädä kantamaan yksin. Hätätilanteessa soita 112. Kiireellisessä mutta ei välittömässä kriisissä päivystys, terveydenhuolto tai kriisipalvelu voi auttaa ottamaan seuraavan askeleen. Turvallisuus menee aina sen edelle, että yrittää näyttää pärjäävänsä.
Rahapelaamisen kohdalla on hyvä tehdä heti käytännön rajoja. Pelitilien sulkeminen, rahansiirtojen estäminen ja pankkitunnusten tai maksuvälineiden väliaikainen luovuttaminen luotettavalle läheiselle voivat suojata silloin, kun pelihimo on voimakas. Tämä ei ole rangaistus tai merkki epäonnistumisesta, vaan ennakoivaa huolenpitoa. Jos taloudellinen tilanne on epäselvä, kaikkia lukuja ei tarvitse selvittää kerralla. Ensin voidaan estää lisävahingot, sitten kartoittaa tilanne rauhassa tuen kanssa.
Digitaalisen pelaamisen kohdalla konkreettiset rajat voivat tarkoittaa pelien poistamista, laitteiden siirtämistä yhteiseen tilaan, ilmoitusten sulkemista tai sovittuja ruutuajattomia hetkiä. Pelkkä kielto ei kuitenkaan aina riitä. Jos pelaaminen on ollut tärkein tapa rentoutua, olla yhteydessä muihin tai paeta kuormitusta, tilalle tarvitaan jotain riittävän realistista. Aluksi se voi olla pieni kävely, yhteinen ateria, sarja, liikunta tai yhteydenotto ihmiseen, jonka seurassa ei tarvitse selittää kaikkea valmiiksi.
Miten lopettaa pelaaminen ilman yksin jäämistä
Riippuvuuteen liittyy usein ajatus siitä, että asia pitäisi ratkaista omin voimin. Moni myös pelkää läheisten reaktiota, taloudellisten vaikeuksien paljastumista tai sitä, ettei tule ymmärretyksi. Salailu kuitenkin ylläpitää ongelmaa: se tekee pelaamisesta helpommin saavutettavaa ja avun pyytämisestä vaikeampaa.
Valitse ainakin yksi ihminen, jolle voit kertoa tilanteesta rehellisesti. Sinun ei tarvitse kertoa kaikkia yksityiskohtia. Voit sanoa esimerkiksi: ”Pelaaminen on lähtenyt käsistä, ja tarvitsen tukea, jotta en jatka.” Pyydä samalla jotain konkreettista: että hän vastaa puheluun iltaisin, auttaa pankkiasioiden suojaamisessa tai lähtee mukaasi ensimmäiseen tapaamiseen. Selkeä pyyntö on läheiselle usein helpompi kuin yleinen toive avusta.
Ammatillinen tuki on perusteltua, jos pelaaminen aiheuttaa taloudellisia haittoja, ristiriitoja, mielialan laskua, poissaoloja tai toistuvia epäonnistuneita lopettamisyrityksiä. Hoidossa ei tarvitse todistaa, että tilanne olisi ”tarpeeksi vakava”. Olennaista on, että pelaaminen tuottaa haittaa ja muutos tuntuu vaikealta.
Suverassa peliriippuvuuden hoitoa voidaan rakentaa yksilöllisesti tilanteen mukaan. Alussa voidaan arvioida pelaamisen vaikutuksia, mielialaa, unta, mahdollisia samanaikaisia riippuvuuksia ja arjen turvallisuutta. Kognitiivisbehavioraalisessa työskentelyssä tarkastellaan esimerkiksi niitä tilanteita, ajatuksia ja tunteita, jotka edeltävät pelaamista. Traumainformoitu työote auttaa kohtaamaan myös sen, että pelaamisen taustalla voi olla pitkäaikaista kuormitusta, menetyksiä tai kokemuksia, joista on ollut vaikea puhua.
Tunnista oma pelaamisketjusi
Pelaaminen ei tavallisesti ala tyhjästä. Sitä edeltää usein tunnistettava ketju: kuormittava päivä, riita, yksinäinen ilta, palkkapäivä, alkoholin käyttö, tylsyys tai ajatus siitä, että pelaamalla voisi korjata aiemmat tappiot. Kun ketju tulee näkyväksi, siihen voi tehdä katkon ennen kuin pelaaminen alkaa.
Pidä muutaman viikon ajan lyhyttä muistiinpanoa hetkistä, jolloin pelihimo herää. Kirjaa ylös, mitä tapahtui juuri ennen sitä, miltä kehossa ja mielessä tuntui sekä mitä lopulta teit. Tarkoitus ei ole valvoa itseäsi ankarasti, vaan saada tietoa. Esimerkiksi havainto siitä, että pelihimo voimistuu aina myöhään illalla yksin ollessa, kertoo jo paljon siitä, mihin tukea kannattaa kohdistaa.
Pelihimo tulee usein aaltona. Se voi tuntua kiireelliseltä käskyltä, mutta tunne muuttuu, vaikka siihen ei reagoisi. Kokeile viivyttämistä: päätä, ettet pelaa seuraavaan 20 minuuttiin, ja tee sillä aikaa jotain ennalta sovittua. Soita läheiselle, käy suihkussa, lähde ulos tai siirry paikkaan, jossa pelaaminen ei ole mahdollista. Tavoite ei ole vakuuttaa itseä siitä, ettei koskaan enää haluaisi pelata. Tavoite on selvitä yhdestä voimakkaasta hetkestä kerrallaan.
Varaudu retkahdukseen ilman häpeäkierrettä
Pelaamisen lopettamisessa retkahdus on mahdollinen, eikä se pyyhi pois aiempaa edistymistä. Se on merkki siitä, että jokin suojaus ei vielä ollut riittävä tai jokin kuormittava tilanne jäi ilman tukea. Juuri siksi retkahdukseen kannattaa tehdä suunnitelma jo etukäteen.
Hyvä suunnitelma vastaa neljään kysymykseen: kenelle kerron heti, miten estän pelaamisen jatkumisen, miten suojaan rahani tai aikani seuraavien vuorokausien aikana ja mitä opin tilanteesta. Rahapelaamisessa nopea reagointi voi tarkoittaa maksuvälineiden siirtämistä sivuun ja yhteydenottoa tukihenkilöön. Digitaalisessa pelaamisessa se voi tarkoittaa laitteen antamista hetkeksi toiselle henkilölle tai paluuta sovittuihin käyttörajoihin.
Häpeä houkuttelee salaamaan retkahduksen. Silloin yksittäinen pelaamiskerta voi jatkua päiviksi tai viikoiksi. Rehellinen yhteydenotto katkaisee kierteen nopeammin. Hoidossa retkahdusta voidaan tarkastella turvallisesti ilman syyllistämistä: mitä tapahtui, mitä tarvittiin siinä hetkessä ja mitä seuraavalla kerralla voidaan tehdä toisin.
Rakenna arki, jossa pelaamiselle jää vähemmän tilaa
Pelaamisesta luopuminen jättää usein tyhjän kohdan. Sitä ei kannata vähätellä. Jos pelaaminen on rytmittänyt iltoja, tuonut jännitystä tai tarjonnut yhteisön, arki voi aluksi tuntua poikkeuksellisen hiljaiselta. Toipuminen ei ole vain pelaamatta olemista, vaan uudenlaisen arjen rakentamista.
Aloita perusasioista: säännöllinen uni, ruoka, liikunta ja yhteys toisiin ihmisiin vahvistavat kykyä sietää pelihimoa ja vaikeita tunteita. Kaikkia muutoksia ei tarvitse tehdä yhtä aikaa. Liian tiukka elämäntaparemontti voi lisätä kuormitusta, kun taas yksi toistuva, realistinen rutiini voi tuoda nopeasti vakautta.
Myös taloudellinen tilanne kannattaa kohdata vaiheittain. Velat, laskut ja tappiot voivat tuntua musertavilta, mutta niiden välttely lisää usein ahdistusta. Luotettavan läheisen, sosiaalipalvelujen, talous- ja velkaneuvonnan tai hoitotahon kanssa tilannetta voi jäsentää pala kerrallaan. Pelaamisella menetettyä rahaa ei tarvitse yrittää voittaa takaisin. Turvallisin päätös on katkaista tappioiden jahtaaminen kokonaan.
Muutos voi alkaa hyvin pienestä teosta: yhdestä suljetusta pelitilistä, yhdestä rehellisestä puhelusta tai yhdestä illasta, jolloin et jää pelihimon kanssa yksin. Apua pyytämällä et menetä itsenäisyyttäsi. Saat rinnallesi tukea, jonka varassa oma hallinta voi vähitellen vahvistua.