Välillä olen kuullut sanottavan, että ihmisen päihdeongelma olisi itseaiheutettu. Minulle on sanottu “Minä en pystyisi työskentelemään ihmisten kanssa, jotka ovat itse ajaneet itsensä siihen pisteeseen. Miksi he eivät vain lopeta?”
En ole vielä kauaa ollut päihdekuntoutusyksikössä töissä, mutta en ole vielä tavannut yhtäkään asiakasta, joka olisi valinnut itselleen päihdeongelman syntymisen. Kukaan ei koulussa vastaa urakysymykseen, että minusta tulee isona päihteiden ongelmakäyttäjä.
Otetaan esimerkiksi kuvitteellinen tarina, jossa lähdetään liikkeelle turvattomasta lapsuudesta, jossa vanhemmat käyttävät päihteitä. Lapset ovat ilman valvontaa, on riitelyä, väkivaltaa, ei ruokaa, kukaan ei siivoa tai pese pyykkiä. Kukaan ei laita illalla nukkumaan.
Jatketaan tästä, vaikka koulukiusaamiseen ja oppimisenpulmiin, jotka johtavat matalaan itsetuntoon ja mielenterveysongelmiin. Laitetaan vielä lisämausteeksi diagnosoimaton neurokirjon häiriö, jonka vuoksi opettajat leimaavat hankalaksi tai levottomaksi. Tuntuu että kukaan ei näe tai kuule pahaa oloa.
Kun kotona on turvatonta, ei sinne halua mennä. Ajaudutaan samaan seuraan niiden muiden kanssa, jotka eivät halua tai pysty mennä kotiin. Jollain on aina jotain päihdettä ja siitä avautuu ihan uusi maailma, johon paeta, jossa on hetken aikaa hyvä olla. Päihteiden käyttämisellä haetaan hyväksyntää, seuraa, hurmiota ja/tai turvaa?
Lisätään yhtälöön syömishäiriö, seksuaalinen hyväksikäyttö ja edelleen syvenevät mielenterveyden pulmat, köyhyys, sosiaalisten tilanteiden pelko, arjen taidoissa puutteita, kun ei niitä ole kukaan ollut opettamassa. Turvattomuus kasvaa.
Lapsuudessa muodostuneiden, käsittelemättömien traumojen päälle tulee teini-iässä ja nuorena aikuisena lisää traumaattisia kokemuksia päihteiden käytön myötä. Masennus vain syvenee ja muuttuu jo keskivaikeaksi.
Kouluun haetaan, päästään, aloitetaan, ja tipahdetaan kelkasta keskittymisen pulmien, pielessä olevan vuorokausirytmin, ahdistuksen ja päihteiden käytön vuoksi. Koulu jätetään kesken ja jatketaan päihteiden käyttöä, koska häpeä, syyllisyys ja itseinho lisääntyvät. Yritetään hakea apua. Hoitojonot ovat pitkät ja hoitoon pääsyyn vaaditaan päihteettömyyttä. Kela ei myönnä toimeentulotukea, koska on haettu ja nostettu opintolaina.
Haetaan töihin, mutta saadaan potkut, koska mennään päihtyneenä töihin. Velkaa kertyy, josta seuraa perintä, ulosotto ja luottotiedot menevät. Asunto menee alta, koska vuokrat on maksamatta. Uutta asuntoa ei saa koska ei ole luottotietoja ja on vuokravelkaa. Turvattomuus kasvaa entisestään. Kierre jatkuu, ongelmat syvenee.
Yhtäkkiä herätään siihen, että kymmenen vuotta on mennyt pää sekaisin. Koulukavereilla on ammatti, työ, ehkä perhettä, rahaa ja/tai turvaa.
Useampi vuosi on jo mennyt niin ettei päihteiden käyttö ole enää kivaa, mutta ei sitä pysty lopettamaan, koska ei ole mitään syytä niin tehdä ja selvinpäin olo on vielä vaikeampaa. Kaikki traumat, oireet ja tunteet vyöryvät päälle ja on pakko käyttää päihteitä, että ne kestää ja sietää. Turvaton lapsi on muuttunut turvattomaksi ja turraksi aikuiseksi.
Missä kohtaa tämä kierre oli itseaiheutettu ja oma valinta?
-Sosiaaliohjaaja Riikka