”Suomen paras vieroitushoitoyksikkö”, totesivat monet asiakkaat, jotka olivat vuosien saatossa kiertäneet lukuisia eri kuntien ja kaupunkien vieroitushoitoyksiköitä. Miksi juuri Avara Perniö oli Suomen paras?
Vieroitushoidon tarkoitus on yksinkertaisuudessaan hoitaa asiakkaan vieroitusoireita pääasiallisesti lääkehoidon turvin. Vieroitushoitojaksot ovat lyhytkestoisia, noin 3–14 vuorokauden mittaisia ja hoitoa tarjotaan avopalveluna, mutta valtaosa asiakkaista hoidetaan ympärivuorokautisissa yksiköissä/osastoilla. Vieroitushoidon jälkeen on tärkeää, että hoitopolku ei katkea, vaan asiakkaalla on mahdollisuus riittävään tukeen, kuten esimerkiksi kuntoutukseen avopalveluna tai ympärivuorokautisena palveluna.
Avara Perniön arvoihin kuuluivat inhimillisyys, kohtaaminen, läsnäolo, ymmärrys, kuunteleminen ja työntekijöiden yhteinen tahtotila tehdä työnsä parhaalla mahdollisella tavalla. Nämä eivät vain olleet vain hienoja sanoja paperilla, vaan arvoja, jotka näkyivät ja toteutuivat meidän jokapäiväisessä työssämme. Vieroitushoitojaksomme alkoi siitä, että asiakas itse, hänen läheisensä tai päihdehoidostaan vastaava työntekijä varasi paikan. Joskus puhelimessa saattoi vierähtää tuntikin, kun käytiin hyvin perinpohjaisia keskusteluja. Asiakkaille oli tärkeää, että heidän hätäänsä kuunneltiin, mutta myös läheisille ja työntekijöille oli tärkeää, että käytiin jo varausvaiheessa yhteistä vuoropuhelua asiakkaan tilanteesta. Erityisiä ”hätäpuheluita” tuli usein yöaikaan, kun entiset asiakkaat soittelivat kriisiensä keskellä. Näissä tilanteissa riitti, että yöhoitaja jaksoi kuunnella ja kannustaa. Asiakas tuli kuulluksi.
Suurin osa asiakkaistamme asui tai majaili Varhan alueella, pääsääntöisesti Turussa, Kaarinassa ja Raisiossa, ja he tulivat hoitojaksolle ”talon autolla”. Tämä tarkoitti sitä, että oma autokuskimme kävi arkiaamuisin töihin tullessaan sen päivät hoitoon tulijat läpi ja soitti kaikille heille, jotka olivat kyytiä vailla, sopiakseen hakuaikataulua. Jos asiakas ei vastannut, autonkuljettaja yritti tavoitella häntä vielä sillä hetkellä, kun oli lähdössä Turusta takaisin päin Perniöön. Joku oli saattanut vasta herätä lähempänä puolta päivää ja olisi ollut harmi ”missata” kyyti. Kontaktointi oli tärkeää puolin ja toisin. Joskus asiakkaat soittivat monta kertaa autokuskille ja varmistelivat, että onhan hän varmasti tulossa, ja missä kohtaa hän oli ajamassa. Eräs asiakas kuvaili kerran tilannettaan seuraavasti: ” Kun olin ollut monta päivää huonona, nälissäni, vieroitusoireisena ja pelkäsin henkeni puolesta kulkiessani yötä päivää Aurajoen rannoilla, pelkästään autonkuljettajan ääni puhelimen toisessa päässä loi toivoa siitä, että kohta hän tulee, pääsen autoon ja olen turvassa”. Autonkuljettaja haki usein asiakkaat kotoa, mutta sovitusti myös lähes mistä vaan, vaikka lennosta liikennevaloissa. Hän auttoi tavaroiden kantamisessa, huolehti kotiovet lukkoon, heikkokuntoisimmat hän nosti autoon ja laittoi turvavyöt kiinni. Hän kuunteli automatkan ihmisten tarinoita, pysähtyi tien varteen ”oksennustauoille” ja käytti vielä viime hetken tupakkaostoksilla kaupassa. Monelle asiakkaalle Perniön oma ”Rovanperä”, niin kuin eräs asiakas hänet nimesi, oli pelastus.
Kun auto saapui maaseudun rauhaan ja Avara Perniön pihamaalle, asiakkaita oli vastassa meidän sydämelliset ja ammattitaitoiset hoitajamme sekä emäntämme valmistaman ruoan tuoksu. Kaikissa kohtaamisissa oli tärkeää asiakkaan kunnioitus, tasavertaisuus ja
kiireettömyys. Hoitojakso koostui viikko-ohjelmasta, johon sisältyi lääkehoidon ja ruokailun lisäksi kolme ryhmää päivässä. Ryhmien teemat rakentuivat paljolti riippuvuuden ympärille, mutta asiakkailla oli myös mahdollisuus vaikuttaa ryhmien sisältöihin. Asiakkaat asettivat jokaiselle päivälle tavoitteet sekä huolehtivat omista vastuualueistaan, jotka jaettiin joka aamu. Tämän lisäksi he saivat vapaasti liikkua ympäristössä, kuntoilla kuntosalilla, pelata biljardia tai pingistä, kalastaa, saunoa ja uida. Lisäksi ”Rovanperä” kuljetti asiakkaita kauppaan, pankkiin, terveysasemille, poliisiasemalle, käräjille ja pääsykokeisiin. Hoitajamme toteuttivat aika ajoin myös asiakkaiden toiveita; joku ei ollut ikinä saanut leipoa, joka halusi kokeilla kitaransoittoa, pelata lautapelejä, askarrella, käydä avannossa tai pilkkoa saunapuita. Eräs asiakas totesi kerran, että ” puusaunan lämmittäminen voittaa kyllä kaikki lääkkeet.” Kesäisin naapurin hevoset ja lampaat toimivat myös terapeutteina. Moni asiakas totesikin pahimpien vieroitusoireiden liennyttyä, että tämä tuntuu kuin olisi jo kuntoutuksessa.
Olimme kaikki läsnä asiakkaiden keskuudessa ja kuljimme mukana koko hoitojakson ajan. Tämä sai heidät tuntemaan itsensä kohdatuiksi, arvostetuiksi ja tasavertaisiksi. Monella päihderiippuvaisella on leima otsassa ja se näkyy usein tylynä kohtalona terveydenhuollon palveluissa. Asiakkaamme tulivat monesti luoksemme jo lyttyyn lyötyinä, hartiat kasassa ja ihmisarvonsa menettäneinä. Oli hienoa nähdä, kuinka monella hoitojaksomme aikana selkä suoristui ja hiljalleen usko omiin voimavaroihin alkoi kasvaa. Asiakaspalautteemme oli huippua. Haastavia tilanteitakin sattui aika ajoin, mutta niistä selvittiin ammattitaidolla ja tyyneydellä, jota loimme tiiviinä työyhteisönä toinen toisiimme.
Sosiaaliohjaaja huolehti arkipäivisin asiakkaiden sosiaalisen tilanteen kartoituksesta, ohjaamisesta ja verkostoista. Emäntä otti asiakkaita mukaan ruoanlaittoon ja siivoustöihin, joista monet olivat vieraantuneet päihde-elämän viedessä kaiken ajan ja voimavarat. Asiakkaat saivat itse päättää ja valmistaa viikonlopun päivälliset. Vieroitushoitojaksoon sisältyi paljon yhteisöhoidon elementtejä, jotka myös valmensivat asiakasta mahdolliseen tulevaan kuntoutukseen. Muutoin hoitometodimme pohjautuivat kognitiivis-behavioraaliseen sekä traumainformoituun hoitomenetelmään. Lääkärimme, psykiatri, päihdelääkäri ja traumapsykoterapeutti Liisa, alan pitkän linjan ammattilainen oli tavoitettavissa ympäri vuorokauden ja hänellä oli aina ensisijaisen tärkeää, kuinka kohdata asiakas inhimillisesti ja kunnioittavasti vaikka Teamsinkin päästä. Näiden tärkeiden arvojen vuoksi hän aikoinaan perusti Suvera Oy:n ja sitä myöten ensin Avara Siuntion yksikön, sitten Avara Perniön ja viime syksynä Avara Oulun – tarjoamaan asiakkaille laadukasta ja inhimillistä päihdehoitoa.
Avara Perniöön tehtiin viime syksynä lakisääteinen valvontakäynti Varhan toimesta. Valvontatiimi painotti suuressa määrin asiakkaan itsemääräämisoikeuden ja oikeuksien toteutumista hoitojakson aikana. Kysymyksiä ja asiakirjapyyntöjä sateli mm. seuraavista aiheista: saavatko asiakkaat itse päättää…, saavatko he vaikuttaa…, mitkä ovat heidän oikeutensa, eihän meidän sääntömme riko heidän oikeuksiaan? Valvontakäynti oli hyvin positiivinen kokemus ja vahvisti ennestään sitä, että me teemme asiat oikein, olemme ammattitaitoisia ja asiakkailla on hyvä olla. He saavat laadukasta, yksilöllistä ja inhimillistä hoitoa.
Mutta mikä on tilanne nyt varhalaisten asiakkaiden kohdalla? Varha perusti tämän vuoden alussa oman vieroitushoito-osastonsa sekä keväällä kuntoutusosaston. Asiakkaat ohjataan ensisijaisesti Varhan omiin palveluihin, ja vieroitushoitoon hakeudutaan päivystyksen tai perusterveydenhuollon kautta. Tämän tiedon tultua alkoivat Avara Perniön asiakkaat murehtimaan kohtaloaan. Suurelle osalle heistä ajatus Varhan vieroitukseen menosta nosti hyvin voimakkaita negatiivisia tunteita, pelkoja ja turvattomuutta. Karua. Itse mietin tuolloin, mitä käy niille kaikista heikoimmassa asemassa oleville asiakkaille, joilla ei ole voimavaroja ja kykyjä lähteä kämpästään tai kadulta hakemaan apua. Ne, jotka aikaisemmin pääsivät hoitoon, kun saivat vain jostain puhelimen käteensä ja saivat soitettua Avara Perniön hoidonvaraukseen. Jäävätkö he ilman hoitoa, kuka heitä kuuntelee, kuinka moni on hengenvaarassa, onko Varhan päivystys varautunut hoitamaan näitä asiakkaita lisääntyvässä määrin? Lisääntyvätkö yliannostukset, kuinka moni kuolee? Miksi he eivät saa enää vaikuttaa omaan hoitoonsa, miten ja missä heitä hoidetaan? Kun menin Avara Perniöön kohtaamaan viimeiset asiakkaat, nousin autosta hyvin raskain mielin. Tiesin, että paluuta entiseen ei enää ole. Muutama asiakas oli tupakkapaikalla vastassa, ja he kysyivät hieman arastellen ja pelokkaina: ”Ethän sä, Anni, vie meitä kesken hoidon täältä pois?” Lupasin heille, että he saavat olla hoitojaksonsa loppuun meillä, vaikka en tiennyt vielä, miten sen tulen järjestämään.
Yle uutisoi 4.9.2025 hyvinvointialueiden siirtäneen päihdepalvelut yksityisiltä itselleen. Jutussa on äänessä mm. päihderiippuvuudesta toipuva ”Jenna”. Hän kritisoi Varhan uutta kuntoutusta, jossa päivän kahdesta ryhmästä toisessa kysytään vain fiiliksiä. Lisäksi hän ihmettelee kuntoutusosaston keskeneräisyyttä ja pohtii, onko Varhalla ollut kiire saada osasto auki, ettei heidän tarvitsisi myöntää maksusitoumuksia yksityisille palveluntuottajille. Samaisessa jutussa päihdelääketieteen professori Solja Niemelä Turun yliopistosta toteaa, että ”soteuudistus on myllertänyt eniten päihdepalveluja”. Tämä on toden totta, eikä koske ainoastaan Varhaa vaan myös lukuisia muita hyvinvointialueita, jotka ovat muutos- ja säästöpaineiden alla vähentäneet tai jopa kokonaan lakkauttaneet ostopalveluiden käytön, mutta eivät kykene itse kuitenkaan järjestämään resursseiltaan ja laadultaan riittäviä ja yksilölliset tarpeet huomioivia palveluita. Päihdepalveluiden järjestäminen hyvinvointialueilla ei tarkoita ainoastaan sitä, että tarjolla on x-määrä vieroitus- ja kuntoutuspaikkoja ja lisäksi jonkin sortin avopalvelut. Tarvitaan riittävästi monipuolisia palveluita ja asiakkaille valinnanvapautta valita itselleen sopiva palvelu. Päihderiippuvaisia on hyvin sekalainen kirjo akateemisesti koulutetuista täysin yhteiskunnasta pudonneisiin, koko elämänsä laitoksissa viettäneisiin, joiden omaisuus kulkee muovipussissa. Joillekin riittävät avopalvelut ja toiset tarvitsevat kaiken mahdollisen tuen vuosia tai vuosikymmeniä. Joidenkin on taas pakko päästä pois kotoa niin kauas kuin mahdollista selviytyäkseen taas hetken aikaa. Ei siis ole olemassa yhtä muottia, jota voidaan käyttää kaikille asiakkaille kerta toisensa jälkeen.
8.9.2025 Avi tiedottaa heille saapuneista useista epäkohtailmoituksista koskien Varhan päihdepalveluiden saatavuutta. Asiakkaat eivät ole saaneet riittäviä palveluita ja heiltä on vaadittu epärealistia tavoitteita. Miksi tilanne Varhan päihdepalveluissa on taantunut? Aloittaessani työt Avara Perniössä vuonna 2022, Turun, Kaarinan ja Raision asiakkaan saivat itse päättää minne he haluavat vieroitukseen, lisäksi he saivat itse varata hoitopaikan. Vieroitushoitojakson aikana pohdimme yhdessä asiakkaan kanssa kuntoutusmahdollisuuksia ja sitä, mikä hänelle olisi sopiva paikka. Vaikka tuolloinkin päihdekuntoutukseen pääsy oli nihkeää hyvin jähmeän päihdetiimin vuoksi, kuntoutukseen kuitenkin pääsi kohtuullisen hyvin ja paikkaankin sai itse vaikuttaa.
Tuntuu todella kurjalta, että kaiken tiedon valossa päihdeongelma ”peukkuineen” (=muuntohuume alfa-pvp) on kasvava ongelma Suomessa. Tästä on uutisoitu erityisesti tämän vuoden puolella säännöllisesti eri medioissa. Uutisissa on puhuttu nuorten päihdekäytöstä, huumekuolemista ja nyt viime aikoina tietysti ”peukusta”, joka aiheuttaa yhteiskunnan tasolla pelkoa. Kaikki me siis tiedämme, että ongelma on tässä ja nyt ja tulevaisuudessa vielä hurjempana, jos emme reagoi riittävän voimakkaasti tilanteeseen. Samaan aikaan saamme lukea uutisia heikentyneistä päihdepalveluista ja yksityisten päihdekuntoutuslaitosten konkursseista. Päihdeasiakkaat huutavat apua turuilla ja toreilla. Toivon sydämeni pohjasta, että Suomen hallitus ja hyvinvointialueet ymmärtävät kuinka vakavassa tilanteessa olemme. Tarvitsemme runsaasti ja monipuolisesti ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita, avopalveluita sekä erityisesti ympärivuorokautista vieroitushoitoa ja kuntoutusta. On selvää, että yksin hyvinvointialueet eivät pysty näitä kaikkia palveluita tarjoamaan, vaan tarvitaan myös yksityisiä palveluntuottajia.
Suomessa on vielä toistaiseksi hyvinvointialueiden säästöjen jäljiltä jokunen yksityinen päihdehoidon toimija, jotka eivät ole menneet konkurssiin ja jotka tarjoavat päihdehoitoa erilaisin metodein – oma työpaikkani Suvera mukaan lukien. Ikävänä menetyksenä kuitenkin yksi yksikkö, Avara Perniö, ”Suomen paras vieroitushoitoyksikkö”, jonka toiminta on lopullisesti päättynyt. Teimme todella historiaa, jota voimme lämmöllä ja ylpeydellä muistella! Suvera Oy jatkaa kuitenkin toimintaansa yhtä lailla hienojen ja erinomaisten palveluiden äärellä Avara Oulussa, Avara Siuntiossa, lääkäripalveluissa ja vastaanottotoiminnassa.
Sydämellisen iso kiitos Avara Perniön mahtavat hoitsut, sossut, lääkärit ja keikkatyöntekijät, Liisa, ”Rovanperä”, kaikki emännät ja autonkuljettajat vuosina 2020–2025!
Anni Ervasti, Suvera Oy:n palvelupäällikkö ja Avara Perniön entinen esihenkilö
(8.10.2025)